No niin. Countdownissa ollaan edistytty vitoseen, eli sen verran paivia viela taalla Chilessa. Kuulostaa hurjan vahalle, ottaen huomioon etta pitaa viela tehda vaikka mita ennen kuin taalta sitten lahtee. Viime viikonloppu tuli laiskoteltua ihan liiaksi, nyt se sitten kostautuu kun saa valvoa yot lapeensa viela kouluhommien kanssa (ja kun ne ei kiinnosta, kirjoittaa vaikka tata blogia sitten).
Viime viikonloppu alkoi mulla oikeastaan jo torstaina, kun Suomen tutut Maarit ja Antti maailmanymparysmatkallaan kavaisivat taalla Santiagossa. Heidan kanssaan kaytiin sitten porukalla vahan Santiagon yoelamaa katsastamassa, ja niinhan siina sitten kavi etta aamun tunneille mentiin. Minahan menin tietenkin fiksuna tyttona edellisena paivana lupaamaan yhdelle opiskelukaverille etta menen puhumaan Suomen poliittisesta jarjestelmasta ja siihen liittyvasta tematiikasta perjantaiaamuna klo 10.30, joten tiedossa oli siis melkoisen myohainen nukkumaanmeno ja sitakin aikaisempi heratys torstai-perjantai -valisena yona. Parasta tassa on se, etta kun mustat silmanaluset hyvin piiloon meikanneena perjantaiaamuna suorin itseni yliopistolle tata kokousta varten, tasan klo 10.30 (tai itseasiassa suomalaiseen tapaan jo vahan ennen), saapuivat chilelaiset tuttuun tapaansa paikalle n. klo 11.15. Ja kylla taas harmitti kun olisi melkein tunnin saanut nukkua pidempaan.
No, jotta vasymys ei muistuisi mieleen, vietin koko perjantaipaivan kiireisena kouluhommien parissa, ja illalla sitten lahdettiin isommalla opiskelukaveriporukalla yhden toisen oikeustieteellisen opiskelijan synttaribileisiin. Ei mitkaan pienet bileet, niita varten oli nimittain vuokrattu ns. "biletalo" ja dj, ja lisaksi aika lailla ilmaista, alkoholipitoista tarjottavaa kaikille niille useammalle sadalle kutsuvieraalle. Ja sanomattakin on selvaa etta naistakaan bileista ei ihan aikaisin taksi Saritaa kotiin tuonut.
Lauantaiaamulla odotti jalleen aikainen heratys, kun lahdettiin chilelaisen perheeni kanssa Bio Bion ja Franklinin romumarkkinoille. Taalla Santiagossa on paljon tuollaisia alueita, missa on jos jonkinlaisia kojuja - ja niiden kohdalla pitaa yleensa kylla ihan poikkeuksetta paikkansa etta mita sielta ei loyda, ei tarvita. Itse paadyin ostamaan vaan "ihan oikeat ja aidot" Diorin aurinkolasit 2000 Chilen pesolla - tinkimisen jalkeen tietenkin.
Rankka alku viikonlopulle, joka sitten paattyikin pelkkaan flojeraan eli laiskotteluun, joka sisalsi sopivan yhdistelman nukkumista, uima-altaalla lekottelua, netissa roikkumista seka ruokamyrkytysta. Ai niin ja kavinhan kylla tavarat lapi ja pakkasin varastoon reissuni ajaksi menevan matkalaukun. On muuten oikeasti aivan sairaasti tavaraa taas jostain kertynyt, ajattelin soittaa paikalliselle lentoyhtio-osakkaalle, josko silta liikenisi rahtikone tai kaksi lainaksi...
Ja nyt kun tahan tavara-aiheeseen paastiin, niin pitanee viela kertoa millaisen loydon tein viime keskiviikkona. Bussissa huomasin yhdella pojalla t-paidan, jossa oli kuva juoksijasta ja luki isoin kirjaimin "The Flying Finn"! Pitihan sita sitten taas isanmaallisuuden puuskassa menna kysymaan etta mistas tama kyseinen paita on kotoisin. Poikaparka oli ihan pihalla siina kun yritin sille selittaa kuka se lentava suomalainen oikeasti olikaan. Naillehan tuo nyt oli yksi printti monien joukossa. No, joka tapauksessa sain selville mista paita oli, ja kiiruhdin samantien kyseisen kauppaketjun myymalaan. Ja sieltahan niita sitten loytyi, ja tuli taas vahan ostettua tuliaisia Suomeen. Ja hassuintahan tassa paidassa on nk. "pieni prantti", joka valistaa, etta "the Flying Finn" tunnettiin myos nimella "Smiling Hannes Kohlemainen". Huomatkaa siis kirjoitusvirhe. :D Olisinkin jo ollut varsin yllattynyt jos oikeasti olisivat taalla osanneet suomea kirjoittaa oikein kun eivat aina osaa edes espanjaa. :)
Nyt mina kuittaan talta illalta (tai siis yolta jo nyt), yritan viela vahan tehda kouluhommia, ja painun sitten pehkuihin. Huomenna viimeinen englanninopetuskerta peruskoululla, pitaa muistaa ottaa kamera mukaan etta saa niista kauhukakaroista viela muutaman kuvan muistoksikin.
Kommentoikaahan niin tulee tata blogimatskua sitten jatkossakin kun tiedan etta joku tata nyt lukee. :D
maanantai 24. marraskuuta 2008
perjantai 21. marraskuuta 2008
Lopunajan merkit
No niin, perustin nyt sitten viela uuden blogin ihan tata kohta alkavaa reissuani varten, vaikka siina edellisessakin niin kunnostauduin. Jospa nyt saisi kirjoitettua kun ei enaa koulu haittaa harrastuksia. ;) Tosiaan, taalla meilla kesaloma on alkamassa, ja jahka saan kouluhommat kasaan, hyppaan bussiin ja suuntaan Buenos Airesiin. Mutta sita ennen yritan kuitenkin viela kayttaa tehokkaasti nama jaljella olevat 9 paivaa Chilessa.
Miten aika meneekaan nain nopeasti. Maanantaina tulee tayteen 5 kuukautta siita kun tulin tanne. Toisaalta tuntuu etta siita on jo hirvean kauan, toisaalta tuntuu etta ihan asken vasta tulin. Nyt kun aika alkaa loppua, sita alkaa huomata, mita kaikkea olisi viela halunnut ehtia tehda, ja miettia sitten niita asioita mita taalla on tullut tehtya. Kaiken kaikkiaan olen kylla tosi tyytyvainen etta tanne tulin, onhan tama ollut kokemuksena aivan mahtava. Ja kulttuurisestihan tama on kasvattanut hurjasti - se suomalaisuus on taas noussut kovasti pintaan, varsinkin kun taalla ihmisia kiinnostaa paljon Suomi, ja siita paasee puhumaan usein. Askenkin olin kahvilla ison opiskelijaporukan kanssa, ja tuntui vahan hassulle kun kaikki hirveasti kyselivat asioita Suomesta ja olivat tosi kiinnostuneita. Ja tulihan sielta se perusstereotypiakin - "onko koko Suomi jaan peitossa kun te olette siella niin lahella Pohjoisnapaa...". Toisaalta talla machokulttuurilla on ehka ollut vaikutusta vahan toisinkin pain, taitaa olla niin etta loytyy minustakin se vahan pehmeampi puoli. Mitenkohan sita enaa ikina tottuu takaisin Suomeen, kun yhtakkia kukaan ei avaakaan enaa ovia eika muista aina kehua miten kauniit korvikset on.
Tuntuu hirmuisen lopulliselta tama lahto taas, niinkuin aina. Vaikka pitkaanhan me jo ollaan laskettu paivia siihen etta ma paasen takaisin kotiin, mut se nyt on muista syista. Ja toki sita odotankin aivan mielettoman paljon, niin se vaan on se eras mies saanut sen mustalaissielun mussakin vahan taltutettua... Melko uskomatonta. Nyt naina viimeisina paivina taalla Chilessa olen miettinyt taas paljon kotiinpaluuta - toisaalta sita jo ennenkin ulkomailla asuneena tietaa etta Suomessa on kaikki samalla tavalla kuin aina ennenkin, sita vaan itse katsoo sitten taas asioita vahan eri vinkkelista. Toisaalta ehka vahan pelottaakin kotiinpaluu, onko kaikki viela samalla tavalla, ja onko itse kovin muuttunut. Ei niita asioita itse huomaa, muut niista sitten sanoo.
Ensi perjantaina, tasta viikon paasta, on laksiaiset. Viimeisen kerran lahdetaan viela samalla porukalla bilettamaan, tai oikeastaan nyt tosi sekalaisella porukalla koska sinne kutsuin kavereita monista eri yhteyksista. Ja sitten tosiaan 30.11. olen lahdossa reissuun reittia Chile-Argentiina-Uruguay-Brasilia-Paraguay-Bolivia-Peru-Chile. Vahan vajaa pari kuukautta pitaisi matkalla olla, ja taalla kun nama etaisyydet on "vahan" isompia kuin Euroopassa, bussissa tulee luultavasti istuttua tunti jos toinenkin. Bussissa sita sitten ainakin suunnitelmien mukaan kuluu niin itsenaisyyspaiva, synttaripaiva kuin uusivuosikin, siella sitten voi yksinaan biletella. Ostin jo kaksi englanninkielista ja yhden ranskankielisen kirjan matkalle, ja toivon kovasti etta jossain hostelleissa sitten on sellainen kirjahylly, jossa voi vaihtaa omia kirjoja muiden jattamiin kirjoihin. Ei taida nuo kolme kirjaa riittaa koko reissulle mulle. Tammikuun lopussa palaan sitten takaisin tanne Chileen ihan muutamaksi paivaksi, kunnes 29.1. istahdan sitten taas lentsikkaan ja lahden kotimatkalle. Koti-Suomeen saavun sitten illansuussa 30.1. reittia Santiago-Sao Paulo-Pariisi-Helsinki. Katsotaan vielako lentoyhtio monesti vaihtaa lentojen aikatauluja, tata paluulentoa on jo vaihdettu kolmeen kertaan ainakin.
Kaikki loppuu aikanaan, mutta voi miten onkaan kiva taas sitten paasta kotiin.
Miten aika meneekaan nain nopeasti. Maanantaina tulee tayteen 5 kuukautta siita kun tulin tanne. Toisaalta tuntuu etta siita on jo hirvean kauan, toisaalta tuntuu etta ihan asken vasta tulin. Nyt kun aika alkaa loppua, sita alkaa huomata, mita kaikkea olisi viela halunnut ehtia tehda, ja miettia sitten niita asioita mita taalla on tullut tehtya. Kaiken kaikkiaan olen kylla tosi tyytyvainen etta tanne tulin, onhan tama ollut kokemuksena aivan mahtava. Ja kulttuurisestihan tama on kasvattanut hurjasti - se suomalaisuus on taas noussut kovasti pintaan, varsinkin kun taalla ihmisia kiinnostaa paljon Suomi, ja siita paasee puhumaan usein. Askenkin olin kahvilla ison opiskelijaporukan kanssa, ja tuntui vahan hassulle kun kaikki hirveasti kyselivat asioita Suomesta ja olivat tosi kiinnostuneita. Ja tulihan sielta se perusstereotypiakin - "onko koko Suomi jaan peitossa kun te olette siella niin lahella Pohjoisnapaa...". Toisaalta talla machokulttuurilla on ehka ollut vaikutusta vahan toisinkin pain, taitaa olla niin etta loytyy minustakin se vahan pehmeampi puoli. Mitenkohan sita enaa ikina tottuu takaisin Suomeen, kun yhtakkia kukaan ei avaakaan enaa ovia eika muista aina kehua miten kauniit korvikset on.
Tuntuu hirmuisen lopulliselta tama lahto taas, niinkuin aina. Vaikka pitkaanhan me jo ollaan laskettu paivia siihen etta ma paasen takaisin kotiin, mut se nyt on muista syista. Ja toki sita odotankin aivan mielettoman paljon, niin se vaan on se eras mies saanut sen mustalaissielun mussakin vahan taltutettua... Melko uskomatonta. Nyt naina viimeisina paivina taalla Chilessa olen miettinyt taas paljon kotiinpaluuta - toisaalta sita jo ennenkin ulkomailla asuneena tietaa etta Suomessa on kaikki samalla tavalla kuin aina ennenkin, sita vaan itse katsoo sitten taas asioita vahan eri vinkkelista. Toisaalta ehka vahan pelottaakin kotiinpaluu, onko kaikki viela samalla tavalla, ja onko itse kovin muuttunut. Ei niita asioita itse huomaa, muut niista sitten sanoo.
Ensi perjantaina, tasta viikon paasta, on laksiaiset. Viimeisen kerran lahdetaan viela samalla porukalla bilettamaan, tai oikeastaan nyt tosi sekalaisella porukalla koska sinne kutsuin kavereita monista eri yhteyksista. Ja sitten tosiaan 30.11. olen lahdossa reissuun reittia Chile-Argentiina-Uruguay-Brasilia-Paraguay-Bolivia-Peru-Chile. Vahan vajaa pari kuukautta pitaisi matkalla olla, ja taalla kun nama etaisyydet on "vahan" isompia kuin Euroopassa, bussissa tulee luultavasti istuttua tunti jos toinenkin. Bussissa sita sitten ainakin suunnitelmien mukaan kuluu niin itsenaisyyspaiva, synttaripaiva kuin uusivuosikin, siella sitten voi yksinaan biletella. Ostin jo kaksi englanninkielista ja yhden ranskankielisen kirjan matkalle, ja toivon kovasti etta jossain hostelleissa sitten on sellainen kirjahylly, jossa voi vaihtaa omia kirjoja muiden jattamiin kirjoihin. Ei taida nuo kolme kirjaa riittaa koko reissulle mulle. Tammikuun lopussa palaan sitten takaisin tanne Chileen ihan muutamaksi paivaksi, kunnes 29.1. istahdan sitten taas lentsikkaan ja lahden kotimatkalle. Koti-Suomeen saavun sitten illansuussa 30.1. reittia Santiago-Sao Paulo-Pariisi-Helsinki. Katsotaan vielako lentoyhtio monesti vaihtaa lentojen aikatauluja, tata paluulentoa on jo vaihdettu kolmeen kertaan ainakin.
Kaikki loppuu aikanaan, mutta voi miten onkaan kiva taas sitten paasta kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)